Juhannusviikolla lepoilua ja piipahdus maantiepyöräilyn SM-kisoissa Sulkavalla. Hyvin järjestetyt kisat, täytyy myöntää. Katsojia oli todella vähän, valitettavasti.

Maanantaina 28.6.2010 nokka kohti Hesaa fillarin kanssa bussin kyydissä. Hesassa norkoilua hetki ja sitten pyörän vieminen Siljan autokannelle. Kannella pälyilyä ja sopivan yöpymispaikan etsimistä. Sitä ei löytynyt, mutta kävin elokuvissa, joissa tietenkin oli englanninkielinen leffa ja tietysti ruotsinkielen tekstityksillä. Saipahan sen ajan löhöillä pehmoisella nojatuolilla. Muuten notkuin jollain kansituolilla ja lopulta sain nukuttua noin tunnin aamuyön aikana.

Tiistaina 29.6. aamulla maihin Maarianhaminaan. Kovin kolealta tuntui olo vähän nukutun yön jälkeen aamutuimassa. Kello taisi olla 4.25, kun polkaisin matkaan. Pohdin, lähtisinkö tutulle leirintäalueelle Grönä Uddenille, mutta lähdin polkemaan Jomalaa ja Getaa kohti.

Siili piipersi tien yli ja sumu teki unenomaisen olon. MP3:ssa soi latinopoppi ja matka maistui. Lähellä Getaa kohtasin virolaisen polkijan, joka oli vienyt auton Getaan ja polki nyt muiden kavereidensa luo Maarianhaminaa kohti. Getassa ihailin omenaviljelyksiä ja poljin pari isompaa mäkeä. Getassa kävin näköalakukkulalla.  

Päätin lähteä Eckeröä kohti, koska olisi ollut odotettava kolmisen tuntia polkupyörälauttaa. Lukuisia juhannussalkoja ja kesäinen olo ja ilma. Eckerössä piipahdin kaupassa limsatäydennyksellä ja ihmettelin, miten pieni paikka se oli. Myyjä ihmetteli, miten nopeasti kului 1,5 litraa limsaa. Osa siis juomapulloon, ei kaikkea kerralla alas. Eckeröstä sitten Maarianhaminaan ja Grönä Uddenille telttaa pystyttämään. Kello oli vasta kaksi iltapäivällä ja ruhtinaallisesti kilometrejä (reilut 140 ,7:17:26, 4270 kcal) takana ja paljon aikaa kuljeskella Maarianhaminassa. Kiertelin ja katselin ja postitin postikortteja. Puuro maistui leirintälueella. Muita polkijoita ei näkynyt. Yö sujui mukavasti, vaikka palellen. Joku kuului kaverilleen sanovan, paljonkohan tuo on polkenut. En käynyt vastaamassa. Pitäisikö ostaa talvimakuupussi kesäkäyttöön? Jäi uimatta, vaikka aikomus oli.

Keskiviikkoaamuna 30.6. mieleen välähti, että leirintäalueelta pitää poistua puoliltapäivin. Tämä antoikin mahdollisuuden polkaista ilman suurinta osaa tavaroista Lumparlandiin. Mukana vain etu- ja takaboxi ja meno maittoi aurinkoisessa säässä. Upeita isoja kesäkukkia tien vieruksilla, punertava asfaltti ja moderneja tuulimyllyjä. Ihailin kanavaa ja lampaita, käppyrämäntyjä. Poispäin polkiessa kohtasin neljä keski-ikäistä (niin minkäikäinen minä olen?) polkijaa, joiden kanssa hiukan juttelin. Leirintäalueelle 11.15 ja vihreään mereen: UPEAA ja IHANAA! Suihkuun ja sieltä loput pakkaamiset ja klo 12.00 lähtövalmiina. Matkaan jo tutun Jomalan kautta. Tunnelma oli täysin toinen kuin edellisenä aamuna! 2-tietä mukailevaa pyöräilyreittiä kohti Kastelholmaa. Pyörä pihaan ja 5 €:n pääsymaksulla sisään kopsottelemaan pyöräilykengissä. Huikeat näköalat ja iso kasa luita. Tallustelua Vita Björnille eli vankilamuseolle (2 €), jossa ei niin hulppeita asumuksia eri vuosikymmeniltä. Vieressä todella upea (ilmainen sisäänpääsy) Karlin (?) ulkoilmamuseo, hieno perinnetila ruokokattoisine ulkorakennuksineen, juhannussalkoineen jne. sekä paljon pyöräilyturisteja.

Borgholman linnoituksella pälyilyä ja ihmettelyä, miten joku kuvitteli joskus saavansa moisen linnoituksen valmiiksi? Valtava keskeneräisyys hiveli silmää kuten myös tykkien putket ja kuiva ruoho. Käytin ruotsiakin, kun pyysin jotain äijää ottamaan kuvan minusta ja fillarista.

Matka jatkui. Yksi lossiväli ja sitten Vårdöön Hummelvikiin odottamaan lauttaa. Kävin katsomassa odotushuonetta ja sillä välin fillari otti ja kaatui. Pikkupojat tulivat kertomaan asiasta, hiukan epätietoisina, mitä kieltä käyttää. Joku vanhempi herra nosti minun kanssani fillarin ylös ojasta. Juomateline meni hiukan rikki, muuten ok. Siirsin fillarin turvallisemmille väylille ja menin soittelemaan muutaman tervehdyspuhelun. 250 km takana. Kysymykseen mihin te sitten, en vastannut. Eteenpäin, mutta en vieläkään tiedä, millä keinolla? Brandölle lautalla ja kovin kivikkoinen saari oli kyseessä. Kaunis kylläkin ja ilta-aurinko tarjosi parastaan. Matka lautalla kesti 2,5 tuntia, jonka käytin tankkaukseen.

Brandön leirintäalue oli pieni pettymys: yksi ainoa suihku ja 1 €/5 min. Respa oli pienen nyppylän päällä, kuten suihkukin. Pyöräilijöitä oli leirintäalueella kolme teltallista: he istuivat ruoanlaittorakennuksen edustalla ja puhuivat outoa kieltä. Olin tulkitsevani sen venäjäksi, mutta yksi naisista tuli juttelemaan englanniksi ja kertoi heidän olevan Puolasta. He valvoivat pitkään ja aikoivat olla vielä toisen yön siellä. Hyttysiä jonkin verran. Hiukan arvelutti käydä nukkumaan,  mutta jokusen tunnin nukuin. Siis ensin patterien lataus ja sitten ilmapatjalle laskeutuminen klo 23.15. Jossain vaiheessa yksi seitsemästä polakista hiipparoi ulkona, ilmeisesti odotti omien pattereidensa latautumista. Sitten itki vauva ja oudonääniset linnut pitivät yökonserttiaan.

3:01:45 ja 1600 kcal eka rundi, sitten 2:41:44 1417 kcal ja kolmas 34:00 290 kcal

Torstai-aamu 1.7. tuli liian nopeasti. Heräsin 6.30 ja kamat kasaan. Aamupuuroa Elovenasta eli oodi kaurapuurolle! Se on edelleen hyvää. Kuivasin telttaa auringossa, mutta märäksi jäi. Juttutuokio raumalaisperheen kanssa: mies treenattu kuin mikä, nainen ei niinkään, mutta aikoivat vetokärrissä kuljettaa vauvaa ja isompi tyttö (9v) itse polkien jatkaa matkaa.

Aamulla lauttayhteyksien aikataulujen tarkistus ja vilkuttelut ainoalle hereillä olevalle puolalaiselle ja polkaisu matkaan. Puolisen tuntia ja lauttajonossa. Lautalla pitsaa ja tv-porukka, joka oli ollut eilisellä lautallakin. Vuosnaisiin ja sieltä lautan kautta Kustaviin. Joku nainen väitti minun olevan väärään suuntaan menossa, kun sanoin meneväni Rengastielle. Päädyttiin kuitenkin siihen, että olin oikeaan suuntaan menossa. Hain matkailuinfosta lautta-aikataulun. Kävin Peterströmin tehtaan myymälässä, jonka pihalla tapasin yksinään polkevan naisen. Hän kertoi päivämatkojen olevan n. 75 km. Ostin kolme paitaa ja jatkoin matkaa lautalle. Satamassa odottelua reilun tunnin verran. Paikalle tuli useampi fillaroija; lentopalloileva pariskunta, neljä sälliä mäyräkoirien kanssa, perhe mummolaan menossa ja nainen koirakärrin ja hauvelin kanssa. Viimeksi mainittu yritti kai tehdä tuttavuutta hiukan.

Paattiin ja Iniötä kohti. Iniössä spurtti seuraavalle lautalle ja Houtskäriin ja Korppooseen. Paatteja toisensa perään, pikkuteitä ja Björkö handelissa käynti. Puuklapeja kuivumassa kallioilla ja vinkeitä rastaskarkoittimia.

Polkemista sadetta karkuun Paraisiin, jossa leiriydyin. Sadetta ei siis koskaan tullut, taivas vain näytti sateiselta. Mittariin tuli noin 124 km, kaikkine lauttamatkoineen päivälle tuli kohtuullisesi pituutta, pyöräilyä kuutisen tuntia. Kalkkikivimainontaa ja melkein väsyminen ennen leirintäalueelle pääsemistä.

Majoittauduin vanhan asuntovaunun viereen ja sen asukki, vanhempi herra tuli kertomaan sukulaisensa pyöräilyharrastuksesta, oli kuulemma kuollut pyörän päälle. Hmm...Huoltotilat olivat ok ja uni maittoi. Kannatti ostaa uusi makuualusta; ei tyhjene itsestään.

Aamulla 2.7. pähkäilyä suunnista; Turku joka tapauksessa. Turun tuomiokirkko tuli nähtyä, samoin torimyyjät joen varrella ja Turun linna. Sitten hiukan pyöritystä, minne mennä ja jätin Naantalin väliin; aurinkoa riitti muutenkin. Rannikkoa pitkin ja Uusikaupungissa jätskiä ja pitsaa. Matka jatkui pohjoista kohti.

Kartta näytti, että Pyhärannassa olisi leirintäalue. Jouduin kysäisemään sen sijaintia. Olikin aika upea paikka. Camping-kortilla ei saanut alennuksia, mutta respassa kerrottiin, että rantasauna on tarjolla samaan hintaan ja respa aamuyön tunneille auki. Hinta ei hirvittänyt; 5 €. Teltta pystyyn. Reisi oireili aika rajusti; liikaa kireyttä. Ajattelin, että lämmitän reittä kunnolla ja palauttelen vedessä. Saunassa kyse oli sekasaunasta; lapsia, venäläisiä, suomalaisia, vanhoja ja nuorempia. Tulikin urakoitua saunoessa; ilmeisesti olin yli kaksi tuntia löylyissä ja meressä. Teki todella hyvää! Juttelin saunojien kanssa ja sain tietää, että helleaalto on tulossa. Nykyisetkin lämpötilat myös saunan ulkopuolella tuntuivat aivan riittäviltä....Campingilla alkoivat karaoketanssit, mutta teltta veti minua puoleensa. Kuuntelin jonkin aikaa naapurimökkiin majoittuneiden jutustelua, koska muutakaan en voinut. Reiden hierontaa ja unta. Matkalle mittaa 125 km ja reilut 3800 kcal.

Lauantai-aamun 3.7. aamiainen pikkuisessa keittiössä eli taas kerran puuroa. Tavarat kasaan jo rutiinilla ja iloisena siitä, että reisi ei enää ollut yhtä piukea kuin edellisenä päivänä, suuntasin keulan pikkutielle kohti Raumaa. Aamukahvit nautin vanhassa Raumassa; todellakin kahvia ja vaniljamunkki. Kävin villapuodissa ja myyjä oli kovin kiinnostunut pyöräilemisestäni. Ostin parit viemiset ja sitten jatkoin matkaa. Hain myös kartan, koska olin ajanut itseni ulos edelliseltä.

Ärsyttävä tietyömaa oli edessä eli sepeliä muutamaan otteeseen. Eurajokea kohti. Sykemittari sekosi täydellisesti voimalinjojen alla. Eurajoen portilla matkamuistomyymälässä notkumista ja ruokailu. Ja tunnustus ennen porttiin päätymistä laiton pissikäynti jätelavojen takana. Suomen sähköisin kunta; ok. Pori here I come! Kuumuutta riitti, mutta meno maistui.

Porissa tuli taas todettua, että suunnistaminen kaupungissa on hankalaa. Istahdin lukemaan karttaa ja juomaan Cygnaeuksen koulun Äestäjä-patsaan eteen. Mietin, koilliseen vai kaakkoon. Paikalle tuli keski-iän ylittänyt humaltunut mies pyörällä ja yritti tehdä tuttavuutta. Kun kaveri ei kolmesta kertomiskerrasta huolimatta tajunnut, että vasta suunnittelen reittiä, pinna katkesi, ei pyörästä vaan minulta. Yösijaakin hän tarjosi ja antoi ehdotuksia hyvästä tanssipaikasta. Lopulta hän tajusi, että en todellakaan kaipaa hänen oluen ja auringon pehmittämien aivojensa saati kehonsa seuraa.

Kiertelin hetken Poria. Poikkesin huoltoasemalle kyselemään, onko heillä tietoa leirintäalueista lähialueilla. Yksi asiakas kertoi, että Pomarkussa olisi hänen tietojensa mukaan. Muutenkin oli mukava juttutuokio kyseisen kaverin kanssa. Matka jatkui tankkauksen jälkeen. Mutta Pomarkku mainosti Caravan-leirintäaluetta ja jokusen kerran on vastaan tullut kielteinen suhtautuminen karavaanipaikoissa  pyörämatkailijoihin. En edes mennyt kokeilemaan.

Myötätuulta ja tasaista, mikä siinä edetessä, iso aukea. Muitakin pyöräilystä nauttivia oli liikenteessä. Jatketaan vaan. Kartan mukaan Parkano tarjoaisi yöpymispaikan. Sinne suhaaminen oli taas oma taiteenlajinsa. Takana oli 185 km, kun lopulta seisoin respassa telttapaikkaa maksamassa ja ruokaa etsimässä. Kun sain teltan pystyyn, suihkuteltua ja ihailtua suurta lentävää pörriäistä, joka halusi ehdottomasti kuivata jalkansa käsipyyhkeeseen, en enää jaksanut mennä ruokaa kokkailemaan, vaan tyydyin hiilihydraattihurmokseen eli irtokarkit ja limppari tekivät kauppaansa. Hiukan mietitytti,  näkyisikö tämä holtittomuus seuraavana päivänä matkanteossa. Tien päällä vajaat 8,5 tuntia ja hiukan vajaat 4900 kcal.

Sunnuntaina 4.7. Parkanosta polkaisua kohti mäkisempää maastoa eli Keski-Suomeen. Hellettä riitti. Juomia oli tarpeeksi; ajattelin, että välipalaa ei tarvita, jos juo sokerilimsaa. Vesi ei hellejuomana houkutellut, koska raikkaus katoaa, kun lämpötila nousee kolmeenkymmeneen. Polkaisin yhtä menoa kuutisenkymmentä kilometriä Virroille, jossa kävin lounastamassa pikaruokaa huoltoasemalla ja vaihdoin tyhjiä limsapulloja täysiin. Virroilta Keuruulle huoltoasemalle pitsalle ja soitto tuttavalle, olisiko yksityinen camping avoinna Petäjävedellä. Kävin Petäjäveden kirkolla ja oppaat ihastuivat menooni. "Sä oot mun idoli". Hiukan sahailua edes taas, kun en löytänyt oikeaa tienhaaraa. Uintia, kuulumisten vaihtamista ja sänkyyn nukkumaan; kyllä kelpaa. 168 km ja noin 4500 kcal.

Maanantai-aamulla ei ollut kiirettä ja tapasinkin kaivinkoneyrittäjän, jolla oli asenne kohdallaan. Todella mukava mies. Lopulta lähdin ja matkan varrella pyyhälsi vierelle nojapyöräilijä Mikko Kuopiosta. Vaihdettiin muutama sana ja kerroin, että ajattelin testata nojapyörää.

Jyväskylässä minut bongasi rullaluistelija, jonka kanssa sitten kuljettiin oiva tovi. Mukava mies hänkin. Vaajakoskella vielä käynti kaupassa ja herra tuli jututtamaan ja ihmetteli, että "noin sitkeä". Pakko oli käydä myös Lievestuoreella pitsalla. Nokkakiven huvipuisto oli suljettu ja jatkoinkin Kangasniemelle Reissupannuun jäätelölle. Valikoima oli mitätön, helle vauhditti jäätelön myyntiä. Polkaisut ja 990 km täyteen ennen kävelyä sisälle, kuin ei mitään. Noin 6,5 tuntia ja 138 km ja 3800 kcal. Oli pakko käydä heittämässä vielä viimeinen kymppi ja puolituntinen ennen retken lopettamista.  

Ei väsyttänyt ihmeemmin, katkeamisia ei tullut, ei haavereita, ei rengasrikkoja. Olin kyllä todella tarkka tien suhteen. Muutama päivä reissun jälkeen oli hiukan voipuneempi olo, mutta sitten taas baanalle tai melomaan.

Ja tulihan se nojakkikin kokeiltua. Muutaman päivän vuokraus ja polkemista tasaisilla teillä. Meni kyllä aikamoiseksi opetteluksi alussa.