Aamulla eilinen kartanluku oli unohduksissa; mikähän se olikaan se ensimmäinen kaupunki, jonne piti päätyä? Joku äffällä alkava eli Filipstad. Filipstadiin mennessä autoja oli parkissa levennyksillä ja ihmiset ryntäilivät metsiin; ehkä sieniä hamstraamaan? Tie Filipstadiin oli jokseenkin mäkinen ja Filipstadiin laskeuduttiinkin aikamoista alamäkeä. Se kostautui sitten hiukan taajaman ulkopuolella, jossa oli aikamoisen tiukka ylämäki.

Mäkisyys väheni ja tie oli kumpuilevaa mukavaa metsikkötietä. Evästaukoa pitäessäni havaitsin, että takarenkaasta paistaa läpi punainen pistosuojaus. Syytä lienee vaihtaa takarengas. Tänään on lauantai, joten kaupat sulkeutuvat kai aikaisemmin.

Koukkaisimme Molkomiin, jossa heitimme pikku lenkin katsellen pyöräilyliikettä. Täydensimme ruokavarastoja ja ostin reissun ainoat mansikat kaupan pihamyynnistä. Ei ollut mansikoiden maussa kehumista. Kotimainen mansikka voittaa maussa aina! Selvitin samalla pyöräliikkeen olemassaoloa eikä sellaista ollut lähettyvillä.

Karlstadissa poljimme hetkisen E18-tietä. Ei niitä miellyttävimpiä kokemuksia, mutta suoraviivaisin tapa edetä. Kysäisin terassilla liikuskelevalta tarjoilijalta lähintä urheiluliikettä ja hän ihmetteli, kun en kantanut kaupungin karttaa mukana. Sain selville, että parin korttelin päässä on urheiluliike, joka saattaa olla suljettu. Suljettuhan se oli, lauantaipäivien kirous. Pyörällä tavaroitaan kuljettava torikauppias kehoitti menemään kauppakeskukseen, jossa Clas Ohlsson tarjoaisi renkaita. Infotaululta selvisi myös, että Värmlannin suurin ostoskeskus, Bergvik voisi tuoda avun. Jäin odottelemaan pyörien luokse ja sain heti kohta seuraa. Paikallinen nelissäkymmenissä oleva "pyöräilytähti" Frederik tuli viäntämään ruotsia ja kyselemään matkasuunnitelmia. Kaveri pörähti paikalle pyörällään ja oli varustautunut helteeseen oluttölkillä juomapullotelineessä. Nesteytyksestä oli muutenkin huolehdittu. Pakolliset minne matkalla ja mistä tulosta juttelujen lisäksi hän neuvoi tien hyvään pyöräliikkeeseen eli kolmen sillan kautta. Liikettä kuulemma piti entinen kilpapyöräilijä, joka on tosi pätevä. Frederik vie vain sinne pyöränsä, koska tietää, että pyörä tulee kuntoon. Seuraavalla viikolla olisi vuorossa pinnan korjaaminen. Frederik pistäytyi kauppaan ja vielä poistullessaan kertoili muutaman jutun. Clasilta löytyi rengas ja matka jatkui.

Matka suuntautui juuri Frederikin suositteleman pyöräliikkeen ohi ja eihän sinne voinut olla poikkeamatta. Jäin ulos odottelemaan ja sain juttuseuraksi isohkon herran, jonka kanssa ensin haastelimme englanniksi, mutta hän alkoi tivata ruotsin taitoani, kun kuuli kotimaani olevan Suomi. Eihän siinä auttanut muu kuin vaihtaa ruotsiin. Pienen tinkaamisen jälkeen ison herran paikalle kutsuma liikkeen omistaja suostui vastaanottamaan Clasin kumin ja antamaan siitä hiukan alennusta paremmasta renkaasta. Kyselin säästä ja meteorologimme iso herra kertoi olleen luvattu sadetta iltapäiväksi. Hän veikkasi, ettei sadetta tule.

Sitkuttelu jatkui parin herra Navin opastaman ylimääräisen teollisuusaluelenkin jälkeen E18:ta pitkin. Olin selvittänyt sekä Frederikiltä että isolta herralta, saako E18:ta ajaa ja kuulemma sai. Välillä hiukan epäilytti. Tööttäilyjä ei kuitenkaan kuulunut.

Värmlands Rasta meinasi saada kaksi pyöräilevää ravintola-asiakasta, mutta ei saanut, koska pitkän jonon päähän meneminen ei houkutellut. Ehdotin ruuan hankkimista kaupan puolelta ja sieltä saikin jonottamatta nakit ja muusin sekä limsapullon. Ostin varalta myös mehutölkin. Ruokailimme röyhkeästi ravintolan terassilla, mutta ei kukaan sieltä häätämään tullut. Pyöräily jatkui maha täynnä ja siirryimme pikkutielle. Pilvet alkoivat paiskoa vettä, joten suojautuminen muovipussein ja kenkäsuojin sekä sadetakin avulla oli vuorossa. Pitelimme sadetta kyläpahasessa puun alla. Sieltä sitten remontissa olevan E18:n vierustalle bussipysäkille arvailemaan, missäpäin leirintäalue mahtaisi olla.