Sairastuin jouluna ja vuoden ensimmäinen kuukausi on mennyt toipuessa; täydellisessä levossa ja lekotteluun tottuen. Käytännössä tämä tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että motivaatiota liikkumiseen on haettava alta kivien ja kantojen! Nyt keho kestäisi jo kuormitusta, mutta mieli on sammaloitunut. Ei silti työ on vaatinut tammikuussa paljon ajallisia uhrauksia ja on voinut hyvillä mielin käyttää illat ja aamut työntekoon. Nyt asian on muututtava. Mitään paikkaa ei kolota ja huomiseksi varasin kokohieronnan. Ehkä turhaa tässä tilanteessa, mutta olkoon.

Helmikuussa sitten kevyttä aloittelua ja viikon tauko työmatkan takia. Hiihtolomalla sitten kunnon rykäisy hiihdon merkeissä; oksetusta, väsymystä, kiukkuisuutta, unihäiriöitä tuloksena eli kroppa kapinoi. Nyt on löysätty taas viikon verran. Kyllä tämä tästä taas...